Silmiäni usko en

.... Opetin Nemolle jotain. :>



Anteeksi huoneen sotkuisuus, viimeisiä muuttopuuhia viedään!

Pet peeves... kirjaimellisesti.

Hau!

Osa teistä tietäneekin että olen piakkoin muuttamassa ystäväni Saran kanssa yhteiseen asuntoon. Mukaan tulee tottakai oma kuolaposkeni, Nemo. Rupesin mietiskelemään että pitäisi varmaan kertoa Saralle etukäteen näistä henkilökohtaisista mielipiteistäni Nemoon kohdistuvasta käytöksestä. Tässäpä ne myös teidän luettavaksenne! 

Kyseessä on tosiaan siis vain omat henkilökohtaiset mielipiteeni omaa koiraani koskien, en väitä että näiden pitäisi päteä muidenkin lemmikeihin. Lista ei ole missään tietyssä järjestyksessä.

1. Nemon nimen kutsuminen turhaan.

En siis tietenkään meinaa jos ohimennen lauseessa kutsuu koiraa nimeltä, vaan sitä että varta vasten kutsuu Nemoa vain siksi, että se katsoisi sinne päin, ilman mitään muuta syytä. Haluan että Nemo tosissaan kuuntelee kun sen nimi kutsutaan, ja se menettää kyllä vaikutuksensa jos joku on jatkuvasti korvan vieressä "Nemo. Nemo Nemo." täysin turhaan. Jos haluat että Nemo katsoo suhun päin, pyydä siltä edes vaikka tassua  tai jotain! Älä sano sen nimeä muuten vaan. 

2. Herkkujen antaminen.

Isälläni on ilmeisesti oikein aikataulut milloin se heittelee Nemolle herkkuja. >_> Kiitos. Nemolla on ensinnäkin herkkä maha, eikä sille tee hyvää syödä satunnaisesti ties mitä pieniä ruokapaloja. Ja tietenkin koira oppii tässä ärsyttävästi kerjäämään ja killittämään ruokapöydän tai keittiön ääressä.

3. Käskyn jankkaaminen.

Ja omien termien keksiminen jo olemassaoleville käskyille. Taas asia jota isäni tekee. Kuolen aina sisäisesti hieman, kun aamulla nukkuessani kuulen puoliunessa olohuoneesta "Nemo. Nemo. Nemo. Tuo. Tuo. Tuo. Tuo", kun kaksikko leikkii pallolla. Kerta riittää, trust me. Ja jos ei riitä, voisit ehkä kokeilla... en tiedä.. sanoa oikean käskyn? Et voi vaan sanoa oikean käskyn synonyymiä, koirat eivät ymmärrä suomea! 

4. Jatkuva riehuttaminen.

Ymmärrän että on hauska leikkiä koiran kanssa. Se taas ei ole hauskaa, jos et anna koiralle mahdollisuutta rauhoittua, vaan riehutat sitä jatkuvasti. Koiran kanssa voi viettää aikaa rauhallisestikin, ei sen kanssa tarvitse hyppiä seinille.

5. Käskyttäminen ja palkinnon pihtaaminen.
Nemoa saa käskyttää ja temputtaa ilman herkkua, sanallinen kehu riittää ihan hyvin. Mutta jos kädessä on se herkku, ja sitten pyydät koiraa esimerkiksi pyörimään. Koiran tehtyä tempun killutat herkkua kiusallasi nenän yläpuolella, muttet anna sitä. Ei sitä herkkua tietenkään tarvitse samalla sekunnilla viskata Nemon kitaan, mutta jos et aio edes pyytää lisätemppuja, niin älä kiusaa koiraa noin. 

5. Huutaminen.
En vaan keksi tilannetta, missä koiralle tarvii huutaa. Napakasti komentaminen on eri asia, kun täyttä kurkkua huutaminen. Ja eikö se ole vähän noloakin, jos vieraiden seurassa huudat koiralle pää punaisena, eikä se silti kuuntele?

6. Nimen käyttö kieltosanana.
Olen tosiaan tiukka nimen kanssa, ja myös vähän kieltosanojen kanssa. Kun Nemoa kieltää, sille kuuluu sanoa "ei" tai "pois". Ei "NEMO!". En halua että koira yhdistää nimensä torumiseen! Ja useimmiten se koiran nimi tosiaan huudetaan, eli tämä on tällainen ärsytyspirtelö kohtien kuusi ja viisi välillä. 

Haha, en mä oikeasti ole sellainen nipottaja, kuin mitä tämä lista antaa ymmärtää... :D

Sano se memein

Hau! 

Oletan että tämän blogin lukijakunta koostuu suurimmilta osin ihmisistä, jotka ymmärtävät internet-memejä. Rupesin eilen aikani kuluksi miettimään, mitä Nemo kyseisissä memeissä sanoisi... ja vastaus on tässä:

Socially Awkward Nemo

Insanity Nemo

PHILOSONEMO

Yllättävän hyvin sopivia juttuja (ja kuvia)  Nemosta löytyi. Suurin osa on myös valitettavasti totta, paitsi matolle pissaaminen, luojan kiitos! Kai Nemo sitten päätyi lopputulokseen että kyllä, me tiedettäisiin että se oli hän. 

Menetetty miehisyys ja riistohinta

Hauh! Eilen oli Nemolla kyllä kunnon kauhujen päivä, kaikki mahdolliset huonot asiat tapahtui yhtä aikaa. Mutta siitä vähän myöhemmin, kerrataanpa Nemon nykytilanne. Hänelle kuuluu tällaista:  

Eli siis kastrointi takana! Nyt osa varmaan miettii että missä on kauluri, ja mikä tuo itkettävän tyylikäs sininen haalari oikein on olevinaan. No, samalla lääkärireissulla selvisi että Nemolla oli panta hiertänyt kaulaa ikävästi, ja tämä oli raapinut sen niin huonoon kuntoon että karvat oli ajeltava pois, ja siihen ei mitenkään voinut kauluria pistää. Joten nyt koiramme on erityisen muotitietoinen.

Huono vain ettei tuo oikeastaan estä nuolemista, ja se putoaa jatkuvasti pois. Tappijalkojen ja pitkän ruumiin yhteisvaikutusta. No, sen kanssa on nyt vain elettävä, onneksi Nemo on ollut urhea eikä ole kauheasti edes yrittänyt nuolla leikkaushaavoja. 

Kaulaa sen sijaan on tullut raavittua, vaikka ollaan siihen laitettu huivi suojaksi. Kivahan se on että jättää tuon leikkaushaavan rauhaan, mutta kyllä sen kaulankin pitäisi antaa parantua... Tässäpä hieman ennen ja jälkeen-materiaalia kaulasta:

Vasemmalla oleva kuva on samalta päivältä kun koira tuli, oikealla oleva taas otettiin eilen. Että joo, on tullut raavittua hieman... alkaa tosin tuntua että kutina rupeaa pikku hiljaa vähenemään lääkityksen ja ajan kulumisen myötä, joten eiköhän tämä tästä. 

Siirrytäänpä otsikon seuraavaan aiheeseen, eli riistohintaan. Kysyin etukäteen mitä leikkaus tulee suunnilleen maksamaan, ja vastaus oli "301 euroa". Oletan ettei tuo yksi euro meinannut että tämä on arvioitu hinta, vaan ihan se lopullinen hinta. No, mikä loppuhinnaksi sitten tuli? 566 euroa. Hetki, anteeksi mitä? Ymmärrän siis tietenkin että kaulan ajelusta tulee vähän lisähintaa, mutta 260 euroa? 

Jos katsotaan laskua minkä sain, lukee tässä että "toimenpiteet" ja "tarvikkeet" maksoivat eniten. Toimenpiteistä tuli noin 290 euroa, tarvikkeista taas sata. Tarvikkeisiin sisältyy käsittääkseni muun muassa siis lääkkeet mitä saamme kotiin, anestesia-aineille on tässä erillinen osio. 

Tässä on kotiin saamamme lääkkeet. On liuotinainetta haavan sidelappuja varten, kolme ruiskullista (joista kaksi on jo käytetty) kipulääkettä, Betadinea jota meillä oli jo omasta takaa eikä siis sisältynyt laskuun, sekä geeliä tuohon kaulaan. Geelin pakkauksessa oli hintalappu missä lukee hinnaksi 30 euroa. Joten loput 230 tulee ilmeisesti kaulan ajelemisesta? Millä helvetin kynsisaksilla ne on oikein sitä koiran kaulaa leikellyt, että sille tulee noin iso hinta. Ärsyttää kun en paikan päällä tajunnut tivata selitystä! Grr. 

No, se siitä. Kerrataanpa vielä tämä Nemon elämän kauhein päivä. Ensinnäkin siltä revittiin irti tosiaan nuo sidelaput irti leikkaushaavan päältä. Se yksinään oli ressukalle niin pelottava kokemus ettei toista olekaan. :D Siihen tarvittiin kolme ihmistä. Kaksi pitämään jaloista kiinni, ja minä sitten ottelemaan lappuja irti. Liuottimen takia ressuun ei sattunut, mutta pelotti kyllä.

No, sittenpä huomasimme että pojan nassuun on iskenyt punkki. No, punkki irti ja se siitä. Vaan ei sittenkään, vähän ajan päästä huomattiin toinen punkki kävelemässä tuon suojapuvun päällä! Se vielä onnistui hukkumaan jonnekin, joten imuroitiin ensin ympäristö, sitten koira. Kosketuksissa imurin kanssa, kamalaa! Punkki onneksi löytyi lopulta. 

No, koettelemusten päivä ei ollut ohitse, sillä kirsikkana kakun päälle tänne iski illalla kamala ukkonen, ja Nemohan pelkää sitä kuollakseen. :D Eli potilaalla oli oikein rattoisa päivä. 

Ensimmäinen tassunjälki

Hau! 

Olen huono pitämään minkään laisia tervetulotoivotuksia tai alkupuheita, joten siirrytään suorin tein esittelemään tämän blogin karvainen sankari:

  Nemo

Nemo on salskea, maaliskuussa neljä vuotta täyttänyt welsh corgi pemproke-uros. Nemo nauttii lelupossun noutamisesta, lyhyistä kävelylenkeistä, pallolla leikkimisestä, sekä sivistyneestä ruokailusta. 

Hän on urheilullinen sekä erähenkinen, oltuaan noin puolet elämästään ulkokoirana äitini luona, itse asuessani isälläni. Lähes vuoden kinuamisen jälkeen sain vihdoin karvaisen lapseni samaan talouteen kanssani, ja näillä näkymin pysymme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.

 Nemon luonteenlaatu on leikkisän hurmaava, aktiivisen suloisen ihana. Kultainen pieni lutupulla, viehättävän upean hehkeä. Rakas hauvavauvani, kultapullani, unelmien poikamieheni-  

...No niin. hyvä on. Nemo saatiin kasvattajalta vaihtokauppana, mikä kuullostaa aika kamalalta. :D Siihen on hyvä selitys, lupaan! Olipa kerran kasvattaja. Ostimme kasvattajalta valkoisen paimenkoiran kotilemmikiksi, Jerrin. Kasvattaja piti kyseisestä pentueesta yhden koiran itsellään näyttelykoirana. Ja tottakai meidän Jerrimme oli täydellinen muotovalio, kun tää kasvattajan koira oli... ei niin muotovalio.

Jerrillä oli paha tapa vetää hihnassa. Lopulta kukaan ei uskaltanut enää lenkittää sitä, joten se oli annettava pois. Tottakai kasvattaja halusi täydellisen näyttelykoiransa takaisin. Saisimme tilalle uuden pennun valitsemastamme hänen kasvattamastaan rodusta. Äiti kysyi että mikä näistä roduista otetaan, ja minä valitsin welsh corgin.

Ja niin kotiimme haettiin pieni pikkuinen makkara. 

Nemo rekisteröitiin alusta alkaen omiin nimiini, mutta sen ei ollut tarkoitus olla ikioma koirani, vaan perheen koira kuten aina ennenkin. Nemo kuitenkin kiintyi heti ensimmäisestä automatkasta asti eniten minuun, mikä tietenkin oli ihanaa koska jostain syystä kaikki koiramme aina rakastivat äitiä.

Vaan sitten oli lukion aloittamisen aika, ja muutin isäni luokse Klaukkalaan joka on monin tunnin bussimatkan päässä äitini luota. Nemo jäi äidin luo, ja minua harmitti että menetin nyt juuri sen koiran joka piti minusta. En muista mitä tapahtui, mutta jotenkin kiinnyttiin Nemon kanssa välimatkan takia toisiimme vielä enemmän. Siitä tuli minun koira sen takia että muutin pois sen luota. Outoa!

Nyt olemme olleet onnellisesti yhdessä jo vuoden, ja jatkoa piisaa!

Toivottavasti teillä (ja meillä!) on hauskaa blogin parissa. :)